EVA ALKULA & TOMOYA NAKAI:
LAULU 〜うたずくし (2016)
Eva Alkula
- kantele, tonkori, vocals
Tomoya Nakai
– koto, pianica, vocals
Hitomi Aikawa
– percussions
EVA ALKULA & TOMOYA NAKAI: SILLALLA (2012)
Eva Alkula
- kantele, tonkori, music box
Tomoya Nakai
– koto
EVA ALKULA & TOMOYA NAKAI: YOUKIHI (2009)
Eva Alkula
– electric kantele, concert kantele
Tomoya Nakai
– koto
EVA ALKULA: HELIOS (2007)
1. Pekka Jalkanen: Concerto for kantele and string orchestra
2. Eero Hämeenniemi: Randzani
3. Satoshi Minami: Solo for kantele
Eva Alkula – kantele
Pekka Kuusisto – violin, Laura Vikman – violin, Tuula Fleivik– viola, Tomas Djupsjöbacka – cello
Jaakko Kuusisto – conductor
ADINA DUMITRESCU – CHAMBER MUSIC WORKS FOR KANTELE (2015)
Eva Alkula – kantele
Jenny Vartiainen – kantele
Heidi Äijälä – kantele
Emili Losier - soprano
Janne Tuomi - percussions
Mikko Raasakka – bass clarinet
Sami Junnonen – Laet lauloi (2015)
Sami Junnonen – huilu
Eva Alkula – kantele
Elisa Kerola – kantele
Heidi Äijälä – kantele
ARVIOT
KANTELE UNELMOI, TAISTELEE JA TOIVOO
…“Eva Alkulan käsiin tehty kantelekonsertto on jännittävä kohtaaminen herkän soolosoittimen ja voimakkaan orkesterin välillä. Solistin ja orkesterin asetelmassa on jotakin hyvin ajankohtaista, sillä koin kanteleen säveltäjän omakuvaksi koronaviruksen kolhimassa maailmassa. Taiturillisesti kantelettaan käsittelevä Alkula panee soittimen kuiskaamaan, tutkailemaan, etsimään, sopeutumaan ja kommentoimaan. Sähköjousella luotavat kaikumaiset äänet tuovat teokseen unenomaista tunnelmaa. Perinteisillä soittotavoilla aikaansaatu minimalistinen toistuvuus taas vie solistin välillä säestäjän paikalle suhteessa orkesteriin. Konsertossa on myös hienoja kahdenvälisiä kohtaamisia esimerkiksi kanteleen ja harpun ja bassoklarinetin kanssa. Kadenssissa solisti saa hetkeksi oman pohdiskelutilansa, jonka jälkeen tuleva Shostakovitshin oloinen sotaisa orkesteripauhu on kuin vertauskuva muuntuneen viruksen vihasta. Lopussa kantele saa viimeisen äänen pitäen toivoa yllä. Olen yhä täällä!”
Harri Hautala, Aamulehti 21.2.2021
MAAILMANMUSIIKIN HERKKUA:
Eva Alkulan ja Tomoya Nakain kantele-koto –duo ehkä ainoa laatuaan
“Tamperelaisen Eva Alkulan kanteleella ja japanilaisen Tomoya Nakain 25-kielisellä kotolla soittamalle musiikille on vaikea keksiä tyylilokeroa.
Se on yhtä aikaa perinteistä ja modernia, länsimaista ja itämaista, populaaria ja taiteellista, herkkää ja räväkkää. Se on vain – musiikkia.”
Harri Hautala, Aamulehti 20.9.2016
LEVYARVIO: Kaunista ja ajatonta perinnesoittoa nykyhetkessä
Eva Alkula ja Tomoya Nakai: Laulu★★★★
“Kanteleen ja koton yhteiselo on tällä Eva Alkulan ja Tomoya Nakain kolmannella levyllä hyvin kaunista, letkeää, svengaavaa ja herkkää.
Musiikki koostuu pääosin vanhoista japanilaisista kansanlauluista, jotka muusikot ovat sovituksillaan päivittäneet tyylikkäästi 2000-luvulle.
Mukana duon levyllä, muttei parhaillaan menossa olevalla Suomen kiertueella, on myös lyömäsoittaja Hitomi Aikawa, jonka pelkistetty soitto antaa muutamille kappaleille ajatonta kuminaa.
Tapio Rautavaaran innoittamana syntynyt Humma on yksi levyn herkuista. Alkula on sovittanut kappaleen alkuun ja loppuun minimalistisen ravin, jonka reippaan vauhdin suomalainen kansanmelodia hetkeksi rauhoittaa laukaksi.
Kautta levyn Alkulan kantele laulaa kirkkaasti. Nakain koto taas tuntuu enemmän pohtivan ja maistelevan säveliä. Kahdesta äänestä syntyy kulttuurien silta.
Ja kun levyn nimenä on Laulu, Nakai ja Alkula herkistyvät hetkeksi laulamaan myös äänillään. Ja tietysti japanilaisen eleettömästi.”
Harri Hautala, Aamulehti 20.9.2016
LEVYARVIO: Eva Alkula & Tomoya Nakai: Laulu
…”Mitä yhteistä suomalaisuudessa ja japanilaisuudessa voisi olla? Levyltä kuullaan, että ainumelodiikka kuulostaa sangen saamelaiselta (pentatoniikka). Ja että modaalinen rekilaulu ei aina ole kaukana japanilaissävelmistä ja kotovirityksistä. Niinpä ainulaulu Ikeresotte yhdistyy luontevasti J. Alfred Tannerin kansansävelpohjaiseen Laulu on iloni ja työni –sävelmään Eva Alkulan sovittamassa kappaleessa Shiraoi. Ja sama melankolia toistuu kappaleessa Humma. Siinä Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä iki-ihanuus tempaa mukaansa levyn mainitun nimisävelmän, ja ryntää ukkospilvenä pitkin japanilaista metsätietä. Tomoya Nakain sävellys Motion on puolestaan abstrakti minimalismi, levon ja liikkeen buddhalaishenkinen tutkielma, joka voisi yhtä hyvin olla suomalaisen nykysäveltäjän kynästä. Laulu –levyn ainoa kulttuuritörmäys tapahtuu Tomoya Nakain sovittamassa ja laulamassa geisha-sävelmässä Konpira fune fune. Kumarrus rokkiin ja boogie woogieen viitannee kulttuurien välisyyden yöpuoleen a lá Madame Butterfly.”
Pekka Jalkanen, KANTELE 3-4/2016
KANTELE JA KOTO
Eva Alkula ja Tomoya Nakai: Laulu★★★★
“Kirjastoluokituksien harrastajat tuntevat termin “musiikkikulttuurien sulaumat”. Tässäpä sellaista on tarjolla, Eva Alkulan konserttikanteleen ja Tomoya Nakain koton moudostaman duon muodossa.
Laulu –levy nojaa traditionaalisiin melodioihin Japanista ja Suomesta. Niitä yhdistellään vapaalla hengellä, esimerkiksi Humma –raidalla Hummani hei saa seurakseen ilmavasti kirmaavat intron ja outron, ja yllättäen Laulu on iloni ja työni -melodian. Shiraoi –kappaleessa Laulu on iloni ja työni –teema fuusioituu puolestaan japanilaiseen, ainujen tonkori-soittimella soitettuun musiikkiin.
Eva Alkula ja Tomoya Nakai ovat kierrättäneet yhteistyötään myös konserteissa. Aikoina, jolloin rajat kiinni –pölvästit mesoavat yrittäen omia muun muassa Gallen-Kallelaa symboleihinsa, tällaista avarakatseista kansallissoittimen vientiä ei voi kuin arvostaa.
Kanteleen ja koton yhdistelmä on luonteva, viipyilevästi soiva. Jos tunnelma on välillä new ageen viettävä, hakkaa lopputulos panhuilulla ja syntetisoijalla toteutetut kuulaudet 6-0.”
Suonna Kononen, Karjalainen 24.10.2016
DYNAMIC DUO
Eva Alkula & Tomoya Nakai: Sillalla
Eva Alkula (kantele, tonkori, music box), Tomoya Nakai (25 –string koto)
“Eva Alkula’s kantele and Japanese Tomoya Nakai’s koto together make a fascinating sound unit, which creates a peaceful compositional space, easy on the ear. The duo has released its second album, and the joint sound of the two players also has depth in moods and flavours.
Starbright is Alkula’s composition combining folk music and ambient moods, and it invites the listener closer with bright and gentle tones. Nakai’s Orpheus glides forward with ease and lightness. Floating Bridges of the Dream has a catchy and atmospheric pop-influenced melodicism that takes you through the music. Both of Nakai’s pieces are quick to open up cinematic associations.
Wasure-gai (2009) by Harri Suilamo seems to be in a constant state of transformation and the music has a feeling of searching, combined with a sense of space and peace. The surprising movements of the instinctive and evading music are manifold. The tight collaboration of Alkula and Nakai invites focus on listening – Sillalla (On the bridge) is a refined and rich whole.”
Aki Yli-Salomäki, Finnish Music Quarterly 2/2013